Niin hiljainen, valkoinen Vain kohvan läpäisy kuuluu Idyllinen ja tyyni Kunnes myrsky nousee Aukio ei suojaa anna Ja hanki hidastaa tahtiani Mutta kaukana näen metsän rajan Muuten ei huomista näy Näkökenttäni kulmasta näen varjon Ihmeissäni tutkin sen lähestymistä Joutuin se kulkee, autereen ympäröimänä Ja pian valkoinen maa pukee punaiset vaatteet Ja aukio hiljenee Hipihiljaa makaan, tämän ja tuonpuoleisen rajamailla Pakkanen puree, ja lammikko vertani maassa jähmettyy Kohme valtaa kehoni, kun päivä yöksi kääntyy Ei ole paluuta, ja tunnen kuinka henkäisen viimeisen kerran Voi kylmän herra, pakkasukko Kuinka nopeasti elämän saat haihtumaan On turha haastaa, kun aika on täynnä Kuoleman kourat eivät viimeisiä sanoja kysele