Loputon avaruus vangitsee jälleen katseeni Tähtien takaa ylivoimaisen äänesi kuulen Suljen silmäni ja näen temppelisi Äänet piirtävät mieleeni kuvia siitä Karu, koristelematon, silti loistaa kauneuttaan Mutta kuvat eivät katoa kun ne aukaisen Kutsut lähemmäksi, ja lankenen polvilleni Äänesi satuttaa sisintäni mutten silti voi saada tarpeeksi Tuulen lailla kiidän, jälkiäsi seuraten Kiertäen tähdet, nähden universumin salat Iäisyydet, elämänkierrot kuluvat Mutta en voi saada tarpeekseni Avaan silmäni hikilammikon keskeltä Oitis rakennan alttarin, sinulle omistetun Päivästä toiseen kutsun nimeäsi Valopilkkua, varjoa etsin kvasaarin takaa