Aamu peittää alleen muistot eilisestä Ei aika meille riitä ei tarpeeksi se kestä Päivä nielee aamun ja alkaa uusi kierros Se ajan syklin päättää kunnes saapuu horros Olen hereillä, vaan en silti tunne mitään Ehkä muiston jostain menneestä äkkiseltään Lämpö vielä nousee synnyttää ikisumun Olen pelkkä varjo silti kuulen kumun Se jyly ahdistaa Se pelon kohdistaa Menneisyyden varjot meidän ajatuksiamme saattaa kaapata ja suistaa raiteiltaan Tulevaisuudessa väijyy varjot uudenlaiset jotka helpommalla eivät päästä vaan ne vievät mukanaan Ilta huijaa meitä saapumalla varkain Se näyttää toteen kuinka päivä loppuu varhain Kohti taivaanrantaa elon kaari kulkee Se päättyy yllättäen ympyrämme sulkee Ei ole kahleita Ei enää valheita