Aamun vaniljainen valo harson lumoavan luo Sen alta katson päivään uuteen Yön unohtama kaste lupaus ikuisuudesta joka kietoo meidät yhteen ja tekee tulevasta menneen Kun taika katoaa tyhjä silinteri putoaa Verhot salaisuuden sattuvan totuuden tieltä avautuu repeytyen Kun ote kirpoaa näyttäytyy meille jäisenä maa Värit haalistuvat hiljaa pois kun taika katoaa Illan hiipuvainen palo hämyyn lämmön kadottaa Sen tuhkaan ajatukset hautaan Yön uusi, raskas kaste enne petturuudesta joka neuloo kujan umpeen ja tekee tulevasta menneen Vedän keuhkoihin ilmaa jota hengitin eilenkin Totta on jokainen henkäys jonka kiihko on voimallisin