Aivoton lukunsa kirjoittaa Rakentaa kalterit ympärilleen Sitoo itsensä veriseen paaluun Jota korkeat tornit iäti piirittää Sokeana ylpeydestä, hikisenä halusta Kiimaisena vallanhimosta, ei tunne tiedonnälkää Uskossa riutuneena ei kädet ylety kahvaan Ja todellisen kullan päälle paskaa suustaan oksentaa Kylmä ja pimeä tyrmä, märkivät haavat Ihana kidutus ja autuas tyhmyys Fantasia korkeuksista, tornien huipuista Loputon kiusaus joka ei käy ikinä toteen