Otteensa menetää, mahdoton on löytää
Ajatuksin purjehtii tyyntä järven selkää
Kulkukoira löytäjäänsä purra yrittää
Huominen ja pelko merkityksensä, kun menettää
Vain tuulen humina vaikersi kylmyyttään
Alla harmaan taivaan lumi peittää mustan jään
Myös peityköhön toivesen ja rauetkohon usko
Jo sammu valo päivien, jo sammu huomenrusko
Ihmisyyden rippeet joukkohautaan yhteiseen
Taakseni en katso, milloinkaan en enää entiseen
Kun muut jo polvistuivat, me seisoimme kantaen
Ylpeinä soihtuamme, taivaanrantaan kadoten
Riippuvuutta kärsimykseen, tuskan neulaa painaa
Rakkaudesta kipuun, rakkaudesta toiseen maailmaan
Vaimeasti penkkirivit nyt huutaa tyhjyyttään
Pimeys joka sielun täyttää yltäkylläisyydellään
Kun muut jo polvistuivat, me seisoimme kantaen
Ylpeinä soihtuamme, taivaanrantaan kadoten
Kun toiset nöyristyivät, me kaaduimme kuolleina
Kohtalonsa hyväksyneet, löytäneinä onnensa
Käyden rinta rinnan itseänsä parempaan
Tarkoitukseen johtaa, suureen tuntemattomaan
