Voimaton on heikon ruumis, uskalla ei liikahtaa
Painajaiset pelkkää harhaa, silti ääneen huutaa saa
Pimeydessä sen silmät loistaa, kuulen naurun riipivän
Pedon suoraan syvyyksistä kohti tunnen hiipivän
Yö nyt kauhun viimein alkaa, en silmiäin voi ummistaa
Vaivun alas, liityn tanssiin, uneen veren tahrimaan
Sen yön muistan ikuisesti
En uskaltanut käydä pitkäkseni
En uskaltanut ummistaa silmiäni
Sinne palaan jälleen kerran, valtakuntaan kuoleman
Missä uni, todellisuus, toisistaan ei eroa