---

Kuin veitsi lihaan, iskut selkään uppoaa

Katkeruuden pitkä ruoska heilahtaa

Ain' musta lammas, se yksin jatkaa taivaltaan

Voitelu ja käärinliinat, mutta ilman kantajaa

Yksin, varjoon kietoutuu, ken nyt ja aina unohtuu

Ne, joist' ei koskaan puhuta

Ei heitä koskaan ollutkaan

Ja vaille toivoa, joista ainiaaksi vaietaan

Vain yksi kuilu, siltoja voi eristää

Ei liian kauan poltettuna ylittää

Silti aina rangaistaan, oman tiensä kulkijaa

Ei vailla myötätuntoa, vailla vertaistaan

Kuin kulkutautia kiertävää, häpeillen taas vältellään

Vaik' kuolemallaan lunastaa, ei hautaan hyvitystä voida saa