Tuhoon tuomittuina maljat lasketaan Nöyryytetty viimein uskomaan Ei uhmaa suurempaa, miekastaan otteen kirvoittaa Eivät voineet arvata, edes voimat suuremmat Kuinka kortit käännetään ja miten kaikki päättyykään Niin aika saattaa, ei kanna huomiseen Ja kaiken alleen multaa, loppuun vieden luomistyönsä Raajat revittyinä täältä lähdetään Pelkoon käärittyinä päädytään Ei uuteen aamunkoittoon, vaan suuntaan vääjäämättömään Liian innokkaina taakseen katsomaan Verta kunniaksi lasketaan Ei toista uljaampaa, uhrauksen loppuun suorittaa Peto nurkkaan jahdataan, kohtaloonne suistukaa Niin aika saattaa, ei kanna huomiseen Ja kaiken alleen multaa, loppuun vieden luomistyönsä Niin aika saattaa, puolestansa luovuttaa Ja kauas luotaan työntää, hautaan merkkaamattomaan