Kehdon kautta hautaan, loppuun uneen ikuiseen Tahtoisit jo nukahtaa, kaiken menneen unohtaa Mistä kaikki alkoi, mistä kuiski käskyjään Käärmeen laskit portista, nyt syyn jo muille vierittää Poissa huolet huomisen Varjot, haaveet entisen Niin kauniisti vain kajastaa Jo aamu sarastaa Valmistaudut lähtölaskuun ja nousuun auringon Viimein näet selkeästi kun aika tullut on Viimein matka päättyy, viimein kirous raukeaa Hiljainen on seurakunta kun kuuteen jalkaan haudataan Ei elämä koskaan voittanut, olivat haavat liian syviä arpeutuakseen Mutta nyt niin kaukana pettymys ja suru Sillä aamun koittaessa, kaikki minkä kerran halusit unohtaa, oli viimeinkin pyyhitty pois