---

Olen tuhonnut tasapainon ja raivannut tieltäni rauhan

Olen kulkenut läpi laaksojen, kaiken tieltäni häpäissen

Sinun temppelisi tulessa, alttarit harmaana tuhkana

Viimeisen taistelun hävisit jo kuitenkin kauan aikaa sitten

Kastoin miekkani pyhään vereen

Kaiken tämän eteen

Nyt et sinä eikä kukaan muu

Vie jumaluuttani pois

Uhrasin elämäni ja jätin kaiken taakseni

jotta voisin sen kaiken tuhota edestäni

Oi sinä Jumalani miksi riistit kaiken sen pahuuden?

Niin paljon oli tuhottavaa ja ihmissaastaa päällä maan

Kirottu olkoon nimesi, pala ikuisesti Kaaoksen tulessa

Päästit syylliset liian helpolla, ilman verta, ilman kidutusta

Kauan on pahuus sisälläni odottanut pääsyä vapauteen

Alkukantaisen raivoni kohdistan kaikkeen hyvyyteen

Kaaoksen Jumala odota minua valtakuntaasi murenevaan

Viimeinkin olen syleillyt pimeyttä ja tulen sinut murskaamaan

Valitsin tämän varjojen tien ja janoan valtaasi kuolemaan asti

Kohta kolkutan palatsisi raskasta ovea ja lunastan valtaistuimesi

Monta raskasta vaikeaa valintaa on jäänyt taakseni ja mieleeni

Nyt tiedän tekoni oikeiksi viimein ja jatkan ilman katumusta

Viattomat kuolivat teräkseni edessä, tapoin myös naiset ja lapset

Kukaan ei säästynyt raivoltani, kukaan ei päässyt pakoon

Kaaoksen Jumala porttisi kutsuvat nimeäni suuresti ylistäen

Kumarra en enää tekopyhyyttäsi, sillä minä otan sinun paikkasi

On mielesi saastunut rauhan valheista, myrkyttynyt tasapainosta

Otan vain takaisin tämän maailman ja tuon sen päälle Kaaoksen

Tunnen pahuuden virtaavaan sisälläni, mutta olenko silti kadottanut

jotain arvokkaampaa...kotini...rakkauden...