---

Muinainen linna kaukana - syvällä

Siellä aika tappaa itseään

Seisova tuuli tuskastaan kiljuu

Kuoleman tuoksua levittää,

tilalle tyhjyyden

Rauniot janoavat toisiaan

Tunnelma on kylmä

Hiljainen ja kolkko,

tunteeton ja synkkä

Ei elämää,

ei täällä

Taivaalla kukoistaa kohtalomme - olemattomuus

Laskeudun arkkuun,

kutsun sen luokseni

Leijailee, rintani päälle laskeutuu

Kuoleman häivähdys kulkee kasvojeni ohi

Kuoleman siemen on jo puhjennut kukkaan

Hetken tuijotan,

sen mustia silmiä

Katseeni laskee,

oman vereni maistan

Korppini käskyäni tottelee,

päähäni reikiä nokkii