---

Kylmä kuoleman kosketus ihoani silittää

Tarttuu sydämeeni, sen nyrkkiinsä puristaa

Ei anna aroma, rippeitäkään toivosta

Kuoleman antamista, elämän helvetistä

Miksi tunnen ihoni kylmenneen

Seisahtuneen veren, hengityksen loppuneen

Vaikka ruumis on kuollut sen silti tiedostan

Voiko sielu jäädä vangiksi lihaan kuolleeseen?

Antakaa jo kuolla

Ei sydämeni enää lyö minuun eloa

Ei koskaan enää ilma täytä keuhkoa

En ole enää osa tätä elämää

Miksen silti pysty sitä taakseni jättämään?

Päästäkää jo irti ja antakaa kuolla

On tullut minun aikani

Antakaa olla vapaa tästä ruumiista

Tästä elämästä, tästä lihasta

Niin hauras on liha, hauraampi kuin mieleni

Loputon on iäisyys, loppumaton ikuisesti

Viimein ruumis mätänee, viimeiseen pisteeseen

Viimein lakkaan olemasta, ja vaivun unhoitukseen

Vaivun unhoitukseen