en koskaan enää tee mitään, en tahdo pettyä edes sormeani en nosta ei tehnyt minusta ehjää rippituoli tai punttisali en koskaan saanut mitään, annoin vähemmän en enää kovin kauaa jaksa tätä taakkaa kantaa sen kai selväksi myös teen kerta kerran jälkeen on epäkohdat samaa edelleen ja itselleni kuopan teen ja suru saa taas seuraa kaiken antaisin, jos ottaja vain olisi mutten jaksa yrittää sillat kaikki poltin, edessä ja takana joskus sinuun luotin, mutta turhaan en enää kovin kauaa jaksa tätä taakkaa kantaa sen kai selväksi myös teen kerta kerran jälkeen on epäkohdat samaa edelleen ja itselleni kuopan teen ja suru saa taas seuraa ei ole minussa miestä kun en niskasta saa kii taas kääntyy mieli menneisiin, silloin uskoin lupauksiin ei ole enää niin en enää kovin kauaa jaksa tätä taakkaa kantaa sen kai selväksi myös teen kerta kerran jälkeen on epäkohdat samaa edelleen ja itselleni kuopan teen ja suru saa taas seuraa