Valo liikkuu poispäin, mutta jää tähän. Olet kuin avonainen hauta ja imet pimeyden. Ei arvosa, ei merkitystä. Huomisesi on jo täällä. Suljet silmäsi ja näet vain Hänet. Tämä yö on hänen. Muutut haamuksi raunioiden taa. Kuolema sinut vapahtaa. Eikä valon pilke, tuo levon rauhaa. Tämä yö on hänen Annat armoa haudallesi. Kolmas silmä, se ei nuku koskaan. Muutut haamuksi raunioissa. Haaleaksi, elottomaksi. Vaellat levotta yössä, etsit parempaa vailla paikkaa. Tartu kurkotukseen, taiyu syleen, alle mietten. Rakatsu kammioosi. Täällä jossain odotan sinua...