---

On suo, pitkospuut

Tienä on vain pitkospuut

Ja ne vie luokse töllin harmaan

Töllin huolen härmaan

Pois on asukas, autioituu

Pirtti ja seinär sammaloituu

Pois veivät Peltoniemen Hintriikan

Hän sai köyhyyden

Osakseen sai köyhyyden

Vierahaks joskus hallan varmaan

Joskus hallan varmaan

Nyt on huoli pois, lopun saivat

Puute ja huolet, maiset vaivat

Pois veivät Peltoniemen Hintriikan

Boardwalks, bark, but boardwalks, beveled chains to bind the nights

Birches bleak, break of the dark, break of a season, break of centuries

Alas I reached the spectres of a cottage behind the mist

A door sprung open, but sprung so time ago, before the missed

Mossy void I take no leave this day of my north utmost

Fingers delicate flung open mine, the portal, with a starving fist

A withered mark scored in the grain behind the moss

The one she bore, scar of my nails, art of a loss

A lock corroded lay on boars that once took us far

'Twas that to the door, the moss I never locked