Raahaan ruumistani pitkin mustaa hiekkarantaa Veriset raajat raapivat kalmankoleaa ihoani Mielen aallot, henkiset tyrskyt kuin pyorremyrskyt Repivat rantaa, paiskovat santaa syvalta sisaltani Kyyn hampaat rinnassani, verimyrkky lihassani Ryomin kohti kalmojen valtakuntaa Silmat muurattuina naen yha selvemmin Taalla ei ole minulle mitaan En jaksa elaa En tahdo kuolla Ei! Ei! Ei! Paastakaa pois! En jaksa elaa En halua kuolla Ei! Ei! Ei! Viekaa se pois! Purppurana palaa uhman linnun sulkien sulkku Sytyttaa sielut, koskien nielut lastaa laulullansa Naen kalmojen nousevan, kun raiskyvaan tuleen ma katson Synnyn joka yo uudestaan En jaksa elaa En tahdo kuolla Ei! Ei! Ei! Paastakaa pois! En jaksa elaa En tahdo kuolla Ei! Ei! Ei! Paastakaa pois! En jaksa elaa En tahdo kuolla Ei! Ei! Ei! Paastakaa pois! En jaksa elaa En tahdo kuolla Ei! Ei! Ei! Paastakaa pois!