---

Kaksitoista vuorivaahteraa

Rinkinä seisoo

Lehdetönnä oksat keinuu

Pimeässä

Samettiset verhot ujosti heiluu

Palanut öljy syysyössä tuoksuu

Pelko on avain

Pelko on avain

Tuuli hetken lepää

Se huilii paikoillaan

Lehto on aivan hiljaa

Se odottaa

Pimeän tuhannet katalat silmät kiiluu

Kun portti aukeaa

Pelko on avain

Pelko on avain

[CHORUS]:

Punahuoneessa istun, verhotussa

Musiikki leijuu ilmassa

Veripukuinen mies nauraa ja tanssii

Tuulen heiluttamissa oksissa

Kun musiikki päättyy

Valot välkkyy punaisessa huoneessa

Nauru kuin petojen pidot

He kutsuvat paikalle tulen

En ole enää minä

Kaksitoista vuorivaahteraa

Rinkinä seisoo

Lehdetönnä oksat keinuu

Pimeässä

Samettiset verhot ujosti heiluu

Palanut öljy syysyössä tuoksuu

Pelko on avain

Pelko on avain