---

Tuo tunnelma vie minut mukanaan taas

talo seisoo edessäni ihailen sen vaaleaa pintaa

Hitaasti kierrän taloa katsellen miten köynnös kasvaa

miten ikkunat hehkuvat lämpöä auringon

En kiellä haluani ja tunnen tieni talon

Astelen kuin kotiini kohtaan sinut tuntemattomanJatkan omaan suuntaani ajautuen huoneiden läpi

kunnes jään katsomaan mitä oikeastaan näen

Minut revitään ilmaan joku riepottaa päätäni ympäri huonetta

Kattokruunu otsaani iskee selvyys kaikkoaa veriseen pyörteeseen

joku raapii tapetit alas piikit eteeni nousee

sydäntäni puristaa kukaan ei auta puristukseen joutuvaa

Ikkunoista tuijottaa lapsilauma kuin jotain näytelmää

jakaudun pisaroiksi kun koitan nähdä huomiseen

Seison käsiraudat käsissäin katsellen miten tuli loimuaa

Koko tauluni palaa pilke silmissään tuho mua ilkkuu

Kostan sille muu ei ole enää tärkeää

Koitan katsoo eteeni mutta näen vain eiliseen

En usko taikauskoon olento vain jatkaa matkaansa

Mutta joudun palaamaan taas takaisin eiliseen