Pian huomasin Kenen kanssa oikein asioinut olin Olet juossut lujaa Pitkään seiniä pitkin Sinä sanot että olen kuin olet Valun käsistäsi hiekkana maahan Sanot jotakin terävää Naulaat minut kiinni seinään Tämä ei ole nöyrän koiran puhetta Vuosien vääryys painaa Ohimoitasi kahdella piipulla Ja minä seison liikkumatta Sinun katseesi varjossa Suden sylissä aika katoaa Susi repii ja raastaa Minä olen vain sivuosassa Pelkääjänä pelkääjän paikalla Edessä seinä Takana ovi Vereni suhisee korvissa Tämä on viimeinen kerta Minä muistan sinut Ja minä muistan mitä sanoin Teen päätöksen joka pitää Seison sanojeni takana