On hiljaista Ja hiljaisuutta tiedossa Tänäänkään ei tapahdu mitään uutta periferiassa Tiellä lojuu kuollut koira Käyn viereen makaamaan Ilma velloo, suuta kuivaa Vain täällä humisee surmanpuu Ja palaneet talot Pitkät päivät ja pidempi yö En nähnyt ketään En kai halunnut nähdäkään Kieroon kasvaneita puita metsältä Lasken tunteja Narahdukseen joka Avaa oven jonka jälkeen olen vapaa Niin makaa kuin petaa Hengissä, en elossa