---

Läpi ihmis-iän, varjoissa lymyillen

halki vuosisatain, iäti kuunnellen

väistyvä on aika ihmisen

paha palaa juurilleen

Kun koittaa hetki viimeinen

ja makaat maassa itkien

kun loppuu aika valkeuden

ja kohtaat vanhan pahuuden

Taivaan tuho, maiden manaaja

talventuoja, kalmankantaja

On soiva virsi viimeinen

kaikuva itku ihmisen

on meriin, maihin maatuva

kalman kehtoon kaatuva

Elon taival katkeaa

kun saapuu metsänkulkija