Katseeni kohtaa mustat vedet tyynet, rauhalliset jonka aallot kuiskivat nimeä ikuista nimeä kuoleman Se tarttuu minua kädestä se vetää puoleensa sen tyyneys rauhoittaa minua Se lohduttaa se pitää minua kuin omana lapsena Sen salaisuudet sen mysteerit minua aina kiehtoneet Ajautunut jo niin kauas niin kauan, niin kauas Ajelehtinut jo niin kauan niin kauas, niin kauan Ajaudun kauemmaksi ranuasta rajojen yli, toisiin todellisuuksin Keveästi minua kantavat mustat vedet tyynet rauhalliset Jonka aallot kuiskivat nimeä niin tuttua nimeä minun omaa Katseeni kohtaa mustat vedet tyneet, rauhalliset jonka aallot kuiskivat nimeä ikuista nimeä kuoleman nimeä tuttua nimeä minun omaa Ajautunut jo niin kauas Ajelehtinut jo niin kauan