---

Öisen taivaan kuningatar

musta joutsen suruvirren laulaa

taivaan itku metsän täyttää

rikkoo synkän hiljaisuuden

Syvyydestä kutsu kaikuu

käy täältä portti tuonelaan

musta vesi eloton

väsynyttä ruumista hyväilee

Varjot tanssii yllä unohdetun

saattaa sielun kadotukseen

Laulu menetyksen, laulu kuoleman

kadotukseen eksyneen tuomitsee

hautapaikka kuusimetsän kehystämä

leposija lohduton

ei täällä tuulet puhalla

ei laula kuikka ulapalla

mustan lammen syvänteessä

on koti kalmankantajan

Elämässä petetty, kuolemaan johdatettu

polun päässä portti viimeinen

leposija alla taivaan mustan, kuun

mustaan lampeen käyn ikuisesti nukkumaan