---

Kaukaisuudessa liekki öistä mustaa syleilee

sumuisten lehtojen hautatulet ikuisesti kohti taivasta kurkottaa

kaiut hiljaisuudessa, kuolonvirret hautasaattueessa

loputtoman kulkueen vaikerointi ilman täyttää

Seurakunta vailla johtajaa kohti loputonta vaeltaa

kalpeat kulkijat kytevien soihtujen hohteessa

matka läpi lopun aikojen, iäti kohti tuntematonta

kuolleiden maassa polku usvaan hukkunut

Puut vainajien varjostavat lehtoa

kauan sitten unohdettuna kuoleman kummuilla

uhritulen kipinöissä kadotetut sielut tanssii

ylös tähtiin lohduttomat kurkottaa koskaan vapautumatta

kuolon ikeet liian raskaana hartioilla painaa

Alla sammalpeitteen esi-isien kehdossa

ikiunta nukkuu sankari ja varas

lopussa arvoton on taakka maanpäällinen

lauluissa menneet teot kullataan

synnit kadotettujen kuolemassa kuitataan

Ruumis vain tuhkaa, sirpaleita luiden kylmässä maassa

sielu ikuisesti kahlittu pimeydessä vaeltamaan

näkyinä hautajaissaattueelle menneet heijastuu

koskematta savuun sekoittuu ja yöhön katoaa

Kiviin kaiverretut muistolauseet ajan hammas haaskaa

muinaisten aatokset kauan sitten kadonneet

tietäjien kirjoissa kuoleman tieto elää

kynttilän valossa kirjoitetut sanat kadonneiden

kalpean kulkijan huulilla toistuu