---

Kun laaksoissamme sota soi

ja halla nälän tuskat toi

Tantereen tarmolla taiston loi

Hän möytä vaaroiss' ollut on

on nähnyt veripäivät

on voitot, tuskat tappion,

joist' ikiarvet jäivät

Kaukometsän taa jo päivä painui

kun hän, toivon, tuskan vaihemailla

Talviyönä järven jäällä istui

On suvilämmin sää,

ja sydänmailla elokuun nyt tää;

vesillä, mailla tuuli

vain hiljaa henkäilee

Nyt kunne urhon vanhan

Sää kaunis viehtänee

Täll' erää kunne mahtoi

noin olla ukon tie

Ja päivä laski lempeän jo kesäillan kehtoon

Majoille, maille riutuva valahti rusko ehtoon

Väsynyt päivän vaivoista miesparvi vaeltaa

Se päätti työnsä, riemuiten nyt kotiin palajaa

Työn päätti, sadon kalliin sai, se päivän raskaan raatoi,

Vihollisjoukon rohkean sai vangiksi tai kaatoi

Ol' aamun koissa lähtenyt jo sitä kohtaamaan

Kun voitto vihdoin saatiin, loi ilta jo varjojaan