Kun laaksoissamme sota soi ja halla nälän tuskat toi Tantereen tarmolla taiston loi Hän möytä vaaroiss' ollut on on nähnyt veripäivät on voitot, tuskat tappion, joist' ikiarvet jäivät Kaukometsän taa jo päivä painui kun hän, toivon, tuskan vaihemailla Talviyönä järven jäällä istui On suvilämmin sää, ja sydänmailla elokuun nyt tää; vesillä, mailla tuuli vain hiljaa henkäilee Nyt kunne urhon vanhan Sää kaunis viehtänee Täll' erää kunne mahtoi noin olla ukon tie Ja päivä laski lempeän jo kesäillan kehtoon Majoille, maille riutuva valahti rusko ehtoon Väsynyt päivän vaivoista miesparvi vaeltaa Se päätti työnsä, riemuiten nyt kotiin palajaa Työn päätti, sadon kalliin sai, se päivän raskaan raatoi, Vihollisjoukon rohkean sai vangiksi tai kaatoi Ol' aamun koissa lähtenyt jo sitä kohtaamaan Kun voitto vihdoin saatiin, loi ilta jo varjojaan