Hetken istun hulivilin rattaissa Niitä rattaita sonnini kiskoo Nämä pyörät on vain rattaissa tiukassa Vaikkapa kivet ne vaan pyöriä viskoo Istun hetkeni hulivilin rattaissa Vaikka se kova on rattahan penkki Antaapa sonnini tulijoille laulella Riemussa ompi ajeltuna lenkki Nuo vastaan tullen vain käsiänsä nostaa Nyt rattailta riemun voi rahatta ostaa Iloakin tunnen, on hulivilin mailla Ja laulaa saapi hulivili huolia vailla Ilta jo tummuu, ja lankeaa yöhön Aika tässä maa kova on kohta koittaa Hehkussa nousevan nuotionlieskan Kun kuu yhä vielä veden kieliä soittaa Unia mä hulivilin ihmettelen Sillä riemu on siellä luomien alla Ei huolia, murheita tummuvan yön Mieli rauhan on kylläpä kulkijalla Mutta sonnini hirsiä raskaita vie Eessä unien on laaksoin häilyvät kummut On nuotio leijuvaine tähtien tie On rauha, kun yö yhä taivaalla tummut Istun hetkeni hulivilin rattaissa Niillä rattailla aikamme käymme Ilo elossa ihmisen loita täytyy Elon jälkeen kun varsin tuskin me näymme Ja raittia laulumme siihen asti Aina käydä saa tuulien vihmovain päällä Jos joskus on huolia turhia tullut Ne jätämme kyydistä täältä