---

Kuuntelen kun purttani nuo laineet keinuttaa,

Usvan halki virran päällä vieden mukanaan,

Halkoo vettä hirvenpoika; Hiidet hirnahtaa,

Istuu ilta olkapäillä, luonto hunnussaan

Hiittenkarin nenällä on monta istujaa,

Ututyttö, terhenneiti, kouvoin poikia,

Istuu yksi alla kannon kaarna-alalla,

Toinen toisen tiellä; yö on vielä kaukana

Ympäröivät saarta vedet venho-saloja

Haaksi alla hankaimeni, rannat rajoja

Ajan taakse, hirvenpoika, markan määränä

Ranta havuhelmainen on pyhäjärvellä

Laavussa laineiltani näen unien uurtaneen

Vierelle hangen jäljet; kaukana kavala

Maailma on kehtoonsa kehrääjälinnulta

Saanut tumman peiton; tuonen tumman peiton

Istuu jälleen venhossa tuo vennon poikanen

Soutaa haaksiharjallani unikasvoinen

Langat kuusta kurkottavat hetken kasvoille;

Soudan itse venhoani emäkarille

Katsoo leppä lahden päältä, katson takaisin,

Kuiskaa kouko lepän alta veden-alaisin;

"Iän ovat ottaneet ne maasta nostetut,

Syvänteestä vennon hiukset, kuusta kudotut"

Kaksi purtta matkallani laskujoista

Nousee viertä soutamalla havunneulalla

Kuinka matka alaspäin jo koivut oville

Alta ylös maasta asti emäkarille

Nousee jalan hirvenpoika, alta aurinko,

Karin alle venhon vieri tumman turmio

Katsoin kerran kuuni alta hauki-untani

Enää kuljen kera menneen sukukuntani