Jo on hiljaa ihmisen asumus Kun väki ei nouse vuoteistaan Vauraan ja köyhän matalat majat Peittyvät hallan valkeaan Ei jalka lumeen askelta paina Ei saata herran huoneeseen Musta on taivas aamusi yllä Kun kalma hiipii eteiseen Kun alisen maailman tuulet nimeämme kuiskaa Risti harteilla painaa Käärme kaulaamme kuristaa Meistä sairas on maa Pian salit ne täällä autiuttaan seisoo Saat kiven pölyksi nakertaa Kylmäksi kitkeä lihamme vaateet Herrasrodumme itkun vaimentaa Kun alisen maailman tuulet nimeämme kuiskaa Risti harteilla painaa Käärme kaulaamme kuristaa Vaikka puolet valitaan Veri rutjankosken kuohan vielä sakeuttaa Tuhka taivaan mustaa kunnes tuuleen katoaa Meistä sairas on maa Meistä sairas on maa Meistä sairas on maa Meistä sairas..