---

Peloissanne te minut piirititte,

Silmienne alle vankeuteen

Ketjujanne katkoin kuin silkkaa siimaa,

Eivät ne minua kauan pidelleet

Taioin minut vieraaksi saitte,

Vaikka lankeemus työstänne ylpeyden vie

Kun toteen käy mitä ennalta nähtiin

Tuuleen kuiskittiin

Vain kivi ja kiero lieka minua täällä pitelee, aina talviin viimeisiin

Minä isäni nousua vartun ja luotan enteisiin

Veljinä minulla on kalma ja valtamerien vyö

Minä jokia vankeudessani kuolaan, kun katkeraa peistä syön

Katso kuinka niin korkeutta kasvan

(Pennusta pedoksi kahleessa virua saan)

Ja vihassa voimistun

(Kun näyt alati nälkääni kasvattaa)

Vielä kitani taivaita halkoo

(Hampaani kylmäksi kyntää maan)

Kun porteilla pronssitorvi vaikeroi

Ajan lopussa kun vuoret ne toisiinsa kyltyy ja voimiaan mittailee

Jyristessään ne tyrmäni muruksi murtaa, hauraaksi heikentyneen

Silloin musta on talvinen taivas, kun liekit salejanne lyö

Valmis on se luvattu peto, joka jumalten isää syö

Katso kuinka niin korkeutta kasvoin

(Pennusta pedoksi kahleessa virua sain)

Ja vihassa voimistuin

(Kun näyt alati nälkääni kasvatti)

Nyt kitani taivaita halkoo

(Hampaani kylmäksi kyntää maan)

Kun porteilla pronssitorvi vaimentuu

Kun maailmanpuu liekeissä hohkaa

Ja aaltoihin viimein vaipuu

Niin kiertomme pimeään päättyy

Ja lumeen hautautuu

Minä odotan