Vihaan tätä vitun maailmaa Eikä sekään minusta paljoa piittaa Joskus elämä oli erilainen Nyt se on pelkkä painajainen Nyrkkini ovat puristettu kasaan Huudan, mutta ei kuulu sanakaan Syke nousee ja vatsassa kihelmöi Käteni ovat verenpunaiset Uskoin ihmisiin, mutta turhaan Usko muuttui katkeruudeksi ajan mittaan Jotkut väkivaltafantasioissa kuolemaantuomittu Ihmiskunta on yliarvostettu Ajautunut olen tähän pisteeseen Raivoni haluaa vapauteen En halua kuulla, mutta kuulen silti Voisinpa vain kadota iäksi On kuolinjuhla näiden kirjainten Kas, jokainen verenpunainen Ajatukset pätkii, tuntuu että sekoan Ei ole enää muuta toivetta kuin kuolema Pirstoutuvat ihmisyyteni viimeisetkin rippeet Olen uhan alainen, haavoittuvainen kuolevainen En kuulu tänne En ole koskaan kuulunut Jos en ole täällä enää huomenna Muistatko vielä minua?