---

Skaldiriimu kuolleen papin kallossa

Kertoo tarinaansa vihassa ja inhossa.

Yhä useamman riimun aamunkoitto todistaa,

Mitä kylmempänä papisviha kasvaa saa.

Sulkakynän tarkat piirrot veressä

Tuovat pelon esiin nykyihmisessä.

Käsin vapisevin käy joku tutkimaan,

Mikä saakaan jonkun papin tappamaan?

Silmät saarnamiehen on nokittu kuopistaan,

Luuhun asti pureneet viillot kasvoissaan

Veriläikät lattialla, kynnet irrallaan,

Vanha mies on ryöminyt, raapinut kauhuissaan.

Yhä vaanii sudenvarjo huoneen nurkissa,

Tanssii hiljaa savuttavan öljylampun tahdissa.

Katsoessaan ulkoilmaan, kuuseen läheiseen,

Pahaenteisenä katsoo yhä korppi ihmiseen.

Ennen kalmanlinnun tuomaa sokeuttaan

Näki (pappi) mustan massan kuhisevan ihollaan.

Epätoivoissaan hän ryhtyi rukoukseen

Joka hukkui vaientuen linnun hyökkäykseen.

Jumalasi laupeuden

Ei kuule avunhuutoja,

Lepää usva pahuuden

Yllänne vailla aukkoja.