---

Yön synkimmän tunnin pimeys

Hiipii esiin huoneeni varjoista

Kantaen valkoista soihtuaan

Joka valon syö, ei sitä heijasta

Mustan lasin pinta väreilee

Muinaisen rytmin tahdissa

Yhä hitaammin, sulkee suosioonsa

Näkyjen tummassa virrassa

Kuiskaan kysymykset kuolleiden korviin

Syvän hengityksen kannettavaksi

Tunnen tien jota itse en käy

Ei sitä tehty elävien kuljettavaksi

Heidän kuvansa tuonpuoleisesta

Ovat kaiken sen tiedon löytävä

Jota maan päälle ei kuolleista

Saisi tuoda kukaan sitä etsivä

Katakombien piilotetut tekstit

Käytävien ajansyömistä kätköistä

Tomun peittämiltä alttareilta

Tulten näyttämistä ihmeistä

Suuren ikuisuuden kynnyksellä

Kätkettyyn jumaluuteen katsoneena

Olen valmiina matkaan tiellä

Joka on eteeni avautuneena