---

Syyshämärässä kuljen

Juoksevan veren ääreen

Tumma virta soljuu

Nielee katseeni, mietteeni

Uhmaan aikaa yksin

Synkkää taikaa

Vaikka haistan pakkasen

En tunne sen piiskaa

Jäiset pisarat

Rikkovat seesteisyyden

Luovat renkaitaan

Lisääntyen luvussaan

Kylmyys viiltää otsaani

Lyö tuskan tunteisiin

Linnutkin ovat hiljaa

Ne mitkä eivät muuttaneet

Synkkää taikaa

Luonnon öistä aikaa

Tummaan virtaan pian

Pian itkevät valtimot hiljaa

Yskien, sykähdellen

Juottaen vanhaa huoraa