---

Tuhat talvenkulkua

Tulet pohjoisrannoilla

Noituudessa kulkevaa

Opastivat tuntemaan

Entisajan perimää

Vielä kerran eletään

En enää ryhdy etsimään

Ei, tyydyn enää löytämään

Ikuisuuden pimeyden varjoihin

Olet vihkinyt sieluni saloihin

Katseeni on karhun vaistoissa

Ajatukseni pöllön siipien iskuissa

Öisen ajan hämärään

Astun siihen perimään

Vanhat tulet syttyvät

Usvan kutsuun yhtyvät

Ennen yötä, seuraavaa

Aamun sineen hukkuvaa

Oppihuoneesi elääjälleen

Tuoden ilon perijälleen