---

Näet minut usvassa vain hetken, katson

Pimeyteen. Surullinen, unohdettu ja yksin

Jo vuosisatoja. Olen nähnyt peikot ja niiden

Vallan tuhoutuneen. Olen nähnyt ihmisen

Tuhoaman valtakuntani. Kuolleina valittavat

Metsäni puut vihaansa.

Hetken istun sammaleella laulaen surun

Suurimman ja katson kiveen ikuiseen.

Menneet ovat ajat jolloin riemuitsin ja olin

Iloinen. Nyt on jäljellä vain kylmät

Kyyneleet ja viha lapsiin Aatamin. Viha ja

Suru...

Minne ovat kadonneet petoni? Missä ovat

Rakkaat lapseni? Vihaan tätä kuollutta

Metsää, vain tyhjää ihmisen jäljiltä...