Maa on kastettu vereen Ihmislihan kuiva löyhkä on juurtunut Syvälle haavoihin joita kirkon tulo Repi maahan pyhyydellään Jokaisen askeleen painaumaan On petos ja valhe pinttynyt Missä pappi kulki poluillamme On mätä löyhkä viipynyt jo liian kauan On tullut aika menneisyyden jälleen hengittää Rikinkatkuisen koston kirpeää Kun polkujemme varteen kerätään Kritittyjen haljenneita kalloja Kakki kumartavat vuohenkuvaa Kiivas polte silmissään Ja pian kaikki meitä vaionneet Tuntevat pelkonsa heränneen Antikristus, antikristus... Saavu ikuisesti uudestaan Yhä uudelleen kunnes kaikki on kostettu Tuhannen kertaa ikusesti!!