Unholan mailla muistan nähneeni silmät Kiiluivat edessäni koruttomasti Sinertävän virran lävitseni lähetti Ennustuksen viimeisen luokseni toi Lopuksi avasi karut siipensä Mustan varjon päälleni loi Lehahti lentäen taivaan porteille Liekiksi ikuisuuden horisonttiin