Varjo Novgorodin nousee itäisestä taivaanrannasta
Kastakaamme miekkamme hurmeessa kaakkoisen kansan
Verellänsä tulevat maksamaan pohjolan maiden häiveen
Veri valju ristinkansan peittää saa kilpemme
Kaukana, alla puiden lumisten ja taivaan hallavan
Etenemme epäröimättä maalla roudan valtaamalla
Ylistykset, uhraukset viimeiset jumalille saamme antaa
Siunauksen saadaksemme, taiston voitaaksemme
Hämäläiset!
Terä kuurainen, valos' kuun kalvakan
Näyttäkäämme heille mahti miekan hämäläisen
Viha vimmainen jumalten, se veremme vallatkoon
Sen veren, joka virrata saa, joka Tuonelaan laskee,
ja sen alleen
hukuttaa!
Raskaat ne ovat askeleemme,
meidän, kansan järvien maan
Monet meistä, he tuskin palaa
Ja hetkellä voiton, heidät muistetaan
Nousuun auringon, marssikaatte veljemme
Näyttäkäämme heille voima sotajoukon tuhatpäisen
Keskelt' hopeisen metsän talven käymme hyökkäykseen
Sen jumalansa saakoon
talvi viimeinen, Talvi tuonen, Talvi
Turmion!