---

On matkani tullut pisteeseen

viimeiseen,

minun vuoroni hengahtaa.

Kenkäni loppuun kuluneet,

polulleni jaljet jattaneet.

Ei kävellä metriäkään,

tähän paikoilleni jään

Silmäni suljen ja lähden jatkamaan

matkaani eri suuntaan.

Kyyneleet pyyhin pois kasvoilta,

kuljen aikaan ajattomaan.

Sinne menen mistä olen tullutkin

ja takaisin

en enää aio tulla.

Joskus vielä kohtaamme uudelleen,

siihen asti usko elämään,

vapauteen,

toivoen on hyvä elääl

Älä taaksesi katsomaan jää.